SCORCHIO 2 eli itsetuntemuksesta

  

Olen joskus poiminut arkistojeni kätköihin tuon yllä olevan Marc Chagallin maalauksen "Vehnäpelto kesäisenä iltapäivänä" vuodelta 1942. En tiedä mikä symboliikka kätkeytyy tuohon napakymppiin Auringon vieressä mutta minulle tulee mieleen kuvasta mieleen että tuo keskikesän iltapäivällä soutelemaan lähtenyt hahmo on jättänyt hetkeksi työnsä paahteisella heinäpellolla nauttiakseen vapaudesta ja kesästä.

Pellolle on jäänyt viikate pystyyn pellolle kuin huutomerkki odottaen sadonkorjuun jatkumista ja mies vain soutelee ja nauttii tyynesti kesäpäivästä koska tajuaa että aikansa kutakin – ja käyttää vapauttaan valita jatkaako työntekoa hampaat irvessä vai ottaako rennosti hetken. Tekee itsenäisen päätöksen ja ottaa vastuun siitäkin.


Ihminen tarvitsee myös joutenoloa ja hiljentymistä kuullakseen itseään. Aikaa ajattelulle. Aikaa miettiä mitä todella tarvitsee ja mikä on tärkeätä, arvokasta tai viisasta. Tai vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta. Kokemuksista oppii – ellei muuta niin ettei kannata tehdä jotain tietyllä tavalla.

Jupiterin symboli

Astrologiset symbolit koostuvat…noh, symboleista. Aurinkokuntamme suurin planeetta on Jupiter, tuo viides kivi Auringosta Jupiterin symboli  rakentuu rististä, joka kuvaa materiaa ja sirppikuusta joka kuvaa kehittyvää sielua tai mieltä. Ihmisen kuuluisi siis oppia kokemuksistaan ja nähdä niissä syvempi merkitys ja kasvaa kokemuksien kautta.

Jupiter hallitsee Jousimiehen merkkiä (ja Kaloja) ja sen kiertoaika on vajaa 12 vuotta. Jupiter viettää noin vuoden yhdessä Eläinradan merkissä.

Olen kirjoittanut aiemmin muutaman bloggauksen aiheesta eli Jupiterin opetukset (29.5.2013) ja  Jupiterin opetukset 2 (20.6.2013).

Jupiter siirtyi Auringon hallitsemaan Leijonan merkkiin 16.7.2014 ja viipyy siinä 11.8.2015 saakka. Kaipa tämä voisi olla loistavaa aikaa "napasentriselle" astrologialle, mutta ehtiihän tässä vielä (nolosti) avautumaan…

Näen itse aika ihanteellisesti että Jupiterin tehtävänä on levittää uutta näkemystä, jakaa tietoa, toivoa, viisautta, antaa jotain itsestään yhteisölle koska antaessaan saa. 

Jupiter kertoo myös siitä kuinka luotamme korkeampaan johdatukseen, elämän prosessiin, siihen että elämä kantaa. Jupiter kertoo itseluottamuksestamme, siitä kuinka avaudumme elämälle ja uskallamme ottaa riskejä.

Jupiter kertoo siis oppimiskokemuksistamme jotka muovaavat itsetuntemustamme.

Jupiter tuo toki usein konkreettisia mahdollisuuksia, ilon ja optimismin tunteita, luottamusta siihen että elämä kantaa. Usein ihminen saa uutta itseluottamusta ja uskallusta Jupiterin aktivoidessa karttaa.  En kuitenkaan odottaisi jonkinlaisen automaattisen kosmisen runsaudensarven avautumista.

Jupiter on myös anteliaisuutta, sosiaalista vastuuta ja myötätuntoa – sehän on Kalat-merkin traditionaalinen hallitsija. Ennen ulkoplaneettojen löytymistä astrologiassa se hallitsi myös Kalojen merkkiä, jonka moderni astrologia katsoo kuuluvan Neptunuksen valtapiiriin. 

Englanninkielessä muuten sana innostuneisuutta tarkoittava sana "enthusiasm" jolla viitataan astrologiassa usein Tulen luonteenomaiseen tapaan toimia  (Oinas, Leijona ja Jousimies) tulee kreikan kielestä "entheos", joka tarkoittaa ihmistä joka on jonkin jumalan innoittamana ja  jumalan vallassa (vrt. Pyhän Hengen täyttämä kristinuskossa).

Dionysos-jumalaa palvovat bakkanaatit olivat myös jumalansa vallassa repiessään  hurmiossa eläimiä paljain käsin riekaleiksi joten Jupiterillakin on varjopuolensa.

 Joskus Jupiterin "armolahja"  tulee vain hieman jälkikäteen kun Jupiter transiitti ensin laajentaa jotain joka sitten "puhkeaa"; luopumisen kautta tulee lopulta jotain uutta ja parempaa tilalle. Aina ei tapahdu mitään ulkoisesti merkittävää mutta jotain meissä muuttuu, avartuu ja antaa tilaa uudelle joka rikastuttaa meitä – tai meidän ympärillään olevia, ajan saatossa.

Jupiterin liittäminen vaurauteen, menestykseen ja onneen saa usein meidät väheksymään sitä että Jupiterin symboliikkaa kuuluu myös mm. etiikka, uskonto, papisto, oikeuslaitos joiden tehtävänä on osoittaa meille että vapauteen toteuttaa itseään kuuluu myös vastuulliset valinnat.

Eikä kukaan ole saari, erillään toisista, vaan tekomme ja tekemättä jättämisemme vaikuttavat aina muihin. Ja muut vaikuttavat meihin.

JUPITERIN PALUUT

Jupiterin kahdentoista vuoden kierron merkitystä voi miettiä ajattelemalla rinnastamalla sitä ihmisen ikäkausiin ja miettimällä mitä ihmisen elämässä niin ikäkausina yleensä tapahtuu psykososiaalisesti. Koemme siis Jupiterin paluun  noin 12, 24, 36, 48, 60, 72, 84 ja 96 vuoden ikäisenä.

Myönnän etten ole mitenkään systemaattisesti perehtynyt Jupiterin paluukarttoihin. En ole edes lukenut yhtään nimenomaan Jupiterin paluuseen liittyviä teoksia. Toivon lukijan ymmärtävän että nämä pohdinnat ovat vain minun näkemyksiäni ja työhypoteeseja.

Ensimmäinen Jupiterin kierto alkaa syntymästämme ja päättyy lapsuuden loppumiseen noin 12- vuotiaana ja nuoruusiän alkamiseen. Opimme tämän kierron aikana yhteisömme perusarvot, mikä on oikein ja suotavaa ja mikä taas on väärin tai muuten epäsuotavaa käytöstä meille yksilöinä, oman sukupuolemme ja sosiaalisen asemamme mukaisesti. 

Oppimista tapahtuu ensin lapsi-vanhempi-suhteissa, sitten perheen välisissä suhteissa, kontakteissa ikätovereihin. 

Kokemusten kehä laajenee, mutta tässä vaiheessa minäkuvamme perusta ja itseluottamuksemme luodaan. Miten koemme voivamme ilmaista itseämme ja tulla ymmärretyksi (Merkurius), miten meidän tulee tullaksemme huomatuksi tai tunteaksenne olevamme turvassa (Kuu), millaisia ominaisuuksia meissä arvostetaan (Venus) ja mitkä tuottavat meille mielihyvää (Venus).

Jupiterin merkkisijaintia pohtia suhteessa myös  vanhempien Jupiterin merkkisijanteihin ja yhteiseen arvopohjaan. Ylin auktoriteetti ja palvontamme kohde on vanhempamme, kouluiässä usein opettaja (koulu alkaa Jupiterin puolituksen aikaan, puolessa välissä kiertoa.).

Jupiterin ydinkysymyksiä: kuinka suhtaudumme opiskeluun ja ylipäätään maan kykyymme oppia ja ajatella omilla aivoillamme?  Mikä on oikein ja väärin? Mitä minulta edellytetään?

Toinen kierto, Jupiterin ensimmäinen paluu, alkaa noin 12-vuotiaasta ja loppuu n. 24-vuotiaana jolloin olemme fyysisestikin täysikasvuisia – myös aivojen kehitys käsittääkseni nykytieteen mukaan jatkuu siihen ikään saakka.

Vertaisryhmän merkitys kasvaa ja usein merkittävämpi kuin vanhempien merkitys. Sosiaalinen paine tulla hyväksytyksi ja olla osa ryhmää muokkaa minäkuvamme ja arvojemme.

Seksuaalinen minäkuvamme kehittyy, alamme tiedostamaan seksuaalisen identiteettimme (Venus, Mars). Maailmankuvamme muovautuu. (Jupiter).

Ensimmäisen Jupiterin paluun kysymyksiä: kuinka koemme tulevamme hyväksytyksi sellaisena kuin olemme? Median merkitys minäkuvalle?

Jupiterin toisen paluun käynnistyttyä n. 24-vuotiaana alamme itsenäistyä: keräämme elämänkokemusta, opiskelemme, teemme töitä, perustamme ehkä perheen tai ainakin pyrimme löytämään itsellemme kumppanin.


Yleensä tämän ikävuodet 24-36 käsittävän ajan jakson aikana  opimme itsestämme  uusia puolia, huomaamme uusia valmiuksia ja tulemme tietoisemmaksi omista kyvyistämme – ja rajoitteistamme.

Testaamme sisäistämiämme arvoja toimivuutta käytännössä ja teemme hienosäätöä – tai isompaa korjausta. (Mars, Jupiter, Saturnus?)


Jupiterin toisen paluun loputtua osaamme ehkä vastata seuraaviin kysymyksiin Kuinka koemme omat kykymme, arvomme? Mihin itsetuntomme ja minäkuvamme perustuu?

Jupiterin kolmas paluu 36-vuotiaana tapahtuu Saturnuksen ensimmäisen paluun jälkeen – tuon kolmenkympin kriisin tomun laskeuduttua – ja moni elää elämänsä tuotteliainta aikaa ikävuodet 36-48 ja vakiinnuttaa asemansa yhteiskunnassa.

Hedelmällisyys laskee ja naiset lähestyvät kierron lopulla vaihdevuosi-ikää (n. 50-vuotiaana Kheironin paluu, Saturnuksen sulkeutuva neliö). Sovellamme sisäistämiämme arvoja ja oppimaamme tehokkaasti – tai teemme äkkinäisiä korjausliikkeitä. Olemme osa sosiaalista verkostoa. Sosiaalinen laajentuminen ja vastuuntunto. (Jupiter, Saturnus, Uranus?).

Aiempina vuosisatoina ihmisen elinikäodote oli huomattavasti pienempi ja Uranuksen puolitus (eli Uranus oppositio Uranus) n. 42-vuotiaana oli usein elämän päättymisen ajankohta joten tämä Jupiterin paluu oli monille se viimeinen jakso.

Kysymys: Kuinka koemme elävämme arvojemme mukaisesti?

Jupiterin neljäs paluu alkaa noin 48-vuotiaana - koemme n. 60-vuotiaana Saturnuksen toisen paluun ja viides paluu alkaa n. 60-vuotiaana (ikävuodet 60-72).

Irtaudumme turhista sosiaalisista rajoitteista tai luomme uusia arvoja mikäli koemme vanhat arvot liian rajoittaviksi. Tietysti on mahdollista että keski-iän saavuttamisen jälkeisten Jupiterin paluiden aikana murehdimme vain menneitä mahdollisuuksia ja toteutumattomia toiveita emmekä edes yritä tuoda elämäämme niitä asioita joita olemme mielestämme jääneet vaille. Tai emme osaa olla kiitollisia siitä mitä olemme osaksemme saaneet.

Moni kuitenkin toteuttaa unelmiaan, elää täyttä elämää, tekee sitä minkä kokee nyt tärkeäksi, ilmaisee itseään ja sisintään ja nauttia elämän tarjoamista mahdollisuuksista. Moni tieteenharjoittaja tai taiteilija on luonut tässä iässä suurteoksena, antanut elämänsä aikansa kartuttamansa tietonsa helmen maailmalle (Kheiron, Uranus, Neptunus?)

Jupiterin seitsemäs paluu n. 72-vuotiaana ja Jupiterin kahdeksas paluu n. 84-vuotiaana aloittavat luopumisen prosessin.  (Uranuksen paluu, Neptunus, Pluto, Aurinko?)

Jupiterin ydinkysymys: Eletyn elämän mielekkääksi kokeminen?

Jatkoin nyt tuon Chagallin kuvan katselua ja soutajaa tuijotellessani aloin miettimään että kulkeeko soutuvene kuitenkin kohti rantaa! Mutta taulun nimikin viittaa iltapäivään. Miksi joku soutaa iltapäivälle pellolle jossa viikate odottaa – ja kypsä vilja leikattavaksi. Auts. No, onhan se järkevämpää tehdä raskasta fyysistä työtä illemmalla mutta maatalousyhteiskunnassa työt aloitetaan auringonnousun jälkeen eikä auringonlaskun odotellessa.

Maalauksesta kuitenkin henkii pitkään paahtaneen auringon lämpö, joka valmistanut korjuuvalmiin sadon ja raukea loppukesän tunnelma; eletyn lämpimän kesän viipyilevä nautinto ja kiihko sekä lupaus viileästä, vilvoittavasta vedestä ja levosta kuuman kesän jälkeen.

Leijonassa kulkeva Jupiter – joka hallitsee muuten joviaalia Jousimiehen merkkiä – tekee nyt jo avautuvaa kolmioaspektin (120 astetta) nousumerkkiini (Askendantti) Jousimieheen 3'47 astetta.

Tuon transiitin yksi tulkinta on nähdä se loistavana mahdollisuutena oppia uutta, aloittaa opiskelu ja siten avartaa omaa näkemystään ja suhtautumistaan maailmaan (Askendantti) ja/tai tuoda julki omia näkemyksiään muulle maailmalle.  Seuraavaksi yritän vähän avautua kertomaan mitä ne ovat minulle merkinneet.

PS.  Tämä on alun perin kirjoitettu 8-9.8 mutta jäi tänne blogiini luonnokseksi lisäkäsittelyä odottamaan - kesäflunssani jatkuu - mutta huomaisin tänään 12.8 The Mountain Astrologerin Facebook-sivuilla Anne Whitakerin kirjoituksen Jupiterin sykleistä päätin julkaista tämän tälläisenään mutta lukekaapa sieltä TMA:n blogista lisää aiheesta! 

PS2. Emelian Auringonpaluu-blogissa on myös käsitelty juuri Jupiterin paluita.

SCORCHIO vol.1 eli minäkuvasta





BONO ESTENTE!  

Astrobloggaukseni kesätauko alkaa olla nimensä veroinen: olen viimeksi kirjoittanut tänne Vappupäivänä ja nyt on jo elokuu!  Suomessa, jossa kesä on usein "muutama kuukausi hieman huonompaa rekikeliä" - jonkun irvileuan letkauksen mukaan - on menossa ilmeisesti pisin yhtäjaksoinen hellejakso puoleen vuosisataan. Helle jatkuu edelleen.

Bloggaukseni nimi SCORCHIO viittaa takavuosien brittikomediasarjaan Ruuvit löysällä (Chanel 9). Siinä näytettiin käsittämätöntä kieltä puhuvia uutisankkureita jossain kuvitteellisessa diktaattorin hallitsemassa maassa ja lähetys loppui aina naismeterologi Poule Fish (Kala) antamaan sääennustukseen joka oli (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta) aina oli samanlainen Poulan yllätykseksi: paahtava helle eli SCORCHIO!

Olen pohtinut tämän blogitauon aikana erityisesti Aurinkoa, Jupiteria, Uranusta, Saturnusta ja niiden merkitystä minäkuvallemme ja yksilöitymisprosessissamme sekä ylipäätään yrittänyt hahmotella tarkemmin miten erilaiset syklit limittyvät toisiinsa ymmärtääkseni paremmin ihmisen minäkuvan kehittymistä (lue: itseäni). 

Olen siis miettinyt yksilöllisyyttä tai oikeastaan autenttisuutta – tämä sana 'autenttisuus' pyörii usein mielessäni - ja kuinka elämä paljastaa meille jotain olennaista meistä, haluamme tai emme, erityisesti ulkoplaneettojen (Uranus, Neptunus, Pluto) transiitien aikana.

Samaan aikaan olen pyöritellyt mielessäni hieman sosiaalistumisprosessia astrologisesta näkökulmasta – ja erityisesti Uranusta ja Saturnusta, jotka ovat omalla syntymäkartallani oppositiossa keskenään – kuten muillakin 1960-luvulla, erityisesti sen puolivälissä, syntyneillä.

Olen miettinyt tätä yksilöllisyyttä ja "oman elämän hallintaa" korostavaa aikaamme jossa Uranus (autonomian ja autenttisuuden tarve) kulkee Oinaassa taas yli 80 vuoden jälkeen. Jupiter (visioiden laajentamisen ja jakamisen tarve) on siirtynyt heinäkuussa Leijonan merkkiin vuodeksi. Karman herraksi kutsuttu Saturnus (todellisuuden kohtaamisen tarve) vaihtaa joulukuussa Jousimiehen merkkiin, jota Jupiter hallitsee, Skorpionin merkissä tapahtuneen 2,5 vuotta kestäneen kollektiivisen psyyken syväruoppauksen jälkeen.

Menneisyyden ja tämän hetken rajoitteiden symbolin Saturnuksen vastavoimanahan on kaksi tulevaisuuteen suuntautunutta planeetta: Jupiter ja Uranus joten vuoden 2015 aikana näemme nämä kaikki kolme tulevaisuuteen suuntautuneissa ja ihanteita etsivissä Tulen merkeissä (Jupiter Leijonassa, Saturnus Jousimiehessä ja Uranus Oinaassa).

Tulimerkkien energia purkautuu usein suurina sanoina ja elkeinä ja se näkyy positiivisesti suurina tekoja, lisääntyneenä tietoisuutena todellisesta itsestä ja sen mahdollisuuksista, visioita siitä miten asiat voisivat olla paremmin mahdollisimman rakentavalla tavalla.

Tulenmerkkien korostuminen kollektiivissa planeetoissa (Jupiter ja Saturnus) voi olla (kollektiivin) ylikorostunut usko omaan itseensä, kykyihinsä, omaan erityiseen arvoonsa ja jopa fanaattinen usko omaan näkemykseen ja valitsemiensa toimintamallien oikeutukseen – ja Uranuksen symbolikaan toteutumistahan olemme saaneet tuta kollektiivisesti jo jonkun vuoden erilaisina kansannousuina ja vallankumouksina, erilaisina uudistuksina ja vanhojen toimintamallien murtumisena.
'

Uranus käväisi Oinaan merkissä kesällä 2010, mutta siirtyi sinne vasta maaliskuussa 2011 ja viipyy kiihkeässä ja omapäisessä Oinaan merkissä toukokuun puoliväliin 2018 saakka. Olemme siis kollektiivisesti vasta aloittaneet heräämisen siihen että jotain täytyy uudistua perin pohjin - ja muutokset voivat olla rajuja, yllättäviäkin.

(ote bloggauksestani 16.4.2013  Jos sen voi ennustaa, se ei ole Uranusta

Tämän kirjoitukseni pääpaino on kuitenkin yksilön muutoksista, minuuden muuttumista tai oikeastaan kai sen löytämisestä astrologisesta viitekehyksestä ja – maallikon silmin - kehityspsykologisesta näkökulmasta – ja näyttää siltä, jatkossa myös näiden teemojen avaamista oman elämänmuutosten kautta.

Olen kirjoittanut tätä bloggausta jo pari päivää ehtiessäni ja jaksaessani kesäflunssan kourissa – ja kuten aiemminkin tämä sairastuminen toimii ilmeisesti pakollisena paussina, jotta saisin tehdä rästissä olevia asioita, olkoon ne sitten pysähtymistä kuten meditaatiohetket tai heräämistä siihen että olen taas laiminlyönyt jotain asioita itsessäni.

Päätin tänään että teen tästä juttusarjan eli pilkon tämän alati paisuvan ja näkökulmaa vaihtavan kirjoitukseni pienempiin osiin jotta tämä joskus tulisi julkaistuakin. Aloitan tämän jonkinlaisella teoriaosuudella eli yleisestä yksityiseen. Kaipa tästä on jollekin jotain riemua.

AURINKO

Aurinkomerkkimme kuvastaa mm. elinvoimaamme, yksilöllisyyttämme, minkälainen elämän energia, perustarve, sykkii sisällämme etsien ilmaisukanavaa elämässämme – ja ihanteellisessa tapauksessa ilmaisemme sitä mahdollisimman tietoisesti. SCHORCIO!

Auringon symboli on ympyrä jonka keskellä on piste. Ympyrän merkitys on kaikissa kulttuurissa jonkinlainen alkutila, ikuinen kiertokulku ilman alkua ja loppua oleva, jatkuva prosessi. Sijoittamalla pisteen ympyrän sisälle olemme mielestäni prosessin sisällä ja voimme halutessamme tarkkailla meissä ja ympärillämme tapahtuvaa prosessia.

Ajattelen että Aurinkomerkissämme on jotain mitä meidän tulisi tietoisesti kultivoida itsessämme, mutta merkin merkityskin on vain symbolinen ja se voi toteutua eri tavoilla ja tasoilla. Ennen muinoin planeettojen ("vaeltajien") katsottiin olevan jumalia, nykypäivän astrologit puhuvat useimmiten kai erilaisista tarpeista tai sisäisistä voimista viitatessaan planeettojen symboloimiin vaikutuksiin.

Syntymämme hetkellä me aloitamme oman, yksilöllisen elämämme, ainakin teoriassa. Kehityspsykologiassa puhutaan käsittääkseni yksilöllistymisen prosessissa, jossa me opimme miten eroamme toisistamme ja luomme minäkuvan, tunteen siitä että on olemassa jonkin ainutkertainen ihminen, Minä, johon me identifioidumme.

Syntymäkarttamme kertoo siis alkuideasta, minäkuvamme raaka- aineksista ja niiden välisistä prosesseista.

KUU

Ihmisellä on kuitenkin erilaisia tarpeita ja kaikki vaativat jollain tasolla toteutumistaan tai niiden muuntamista, sublimaatiota tai tukahduttamista, repressiota. 

Esimerkiksi Kuumerkkimme ja sen aspektit kertovat varhaisista ihmissuhteistamme, kuinka olemme kokeneet saaneemme hoivaa ja kuinka olemme sisäistäneet että meidän tulee toimia – tai olla toimimatta! -  tietyllä tavalla saadaksemme hoivaa ja kokeaksemme turvallisuutta tai yhteyttä toisiin (joskin etsisin selitystä tähän myös 4. huoneen, IC:n kärjen merkistä). 

Meissä tapahtuvista sisäisistä muutoksista, hitaasta kypsymisprosessista suhteessa itseemme ja muihin ihmisiin kertoo mm. progressiivisen Kuun kierto jonka kiertoaika on n. 28 vuotta.

 

ASKENDANTTI

Ihmisellä vaikuttaa olevan erilaisia identiteettejä erilaisissa yhteyksissä mutta ihmisellä kuuluisi olla selkeä minäkuva, näkemys itsestään ja omista tarpeistaan, jotta ihminen oppisi tietämään mitä hän nimenomaan yksilönä tarvitsee voidakseen hyvin fyysisesti, mentaalisesti, psyykkisesti ja spirituaalisesti.

Sisäinen minäkuvamme voi kuitenkin poiketa siitä miten muut meidät kokevat. Sana 'persoonallisuus' tulee kreikankielisestä sanasta joka tarkoittaa naamiota, jota antiikin näyttelijät käyttivät aina näytelmissään. Astrologiassa persoonallisuudesta eniten kertovana yksittäisenä huoneena pidetään ensimmäistä huonetta ja nousumerkkiä, Askdendanttia (AC, Ask) joka määräytyy kellonajan ja syntymäpaikan mukaisesti.

Viime vuosikymmeninä jotkut astrologit ovat alkaneet tutkimaan myös erilaisia apuakseleita (Vertex-Antivertex, Itäpiste-Länsipiste, Ekvaattorin askendentti-deskendentti jne) mm. minuuden ja persoonallisen kokemuksen selittäjinä. Nämä ovat mielenkiintoisia tutkimuksen ja kokeilun kohteita mutta en todennäköisesti paneudu niihin tässä kirjoituksessani.

  

MINÄKUVAN KEHITTYMINEN

Tunne omasta minuudesta kehittyy eniten lapsuudessa läheisten ihmissuhteidemme kautta (Kuu) ja nuoruudessamme kontakteissa muihin ihmisiin ja ympäristöömme (Venus, Merkurius) jolloin opimme mistä pidämme ja mistä emme pidä- mutta näkemyksemme itsestämme muuttuu ja muovautuu elämämme aikana – tai ainakin näin usein tapahtuu jatkuvassa kanssakäymisessä ympäristömme kanssa.

Joskus syynä identiteettimme muutoksiin on meitä ravistelevat kriisit, sisäiset tai ulkoiset tapahtumat. Ihmisen minäkuvaa tulee muutoksia myös onnistumiskokemusten kautta joita saamme tarttumalla uusiin mahdollisuuksiin ja ylittämällä rajojamme, ottamalla haasteen vastaan! SCHORCHIO!

Kriisi sanana kuvaa vaaraa JA mahdollisuutta – kiinan kielessä sitä tarkoittava merkki koostuu nimenomaan noista kahdesta sanasta!

MARS

 "Arkkityyppien isä" eli psykoanalyytikko ja psykiatri C. G Jungin mukaan - mikäli olen oikein ymmärtänyt tai olen halunnut ymmärtää - yksilöitymisprosessista kertoo voimakkaasti Mars (jonka kiertoaika Auringon ympäri on 2,5 vuotta, sama aika minkä Saturnus puolestaan viettää yhdessä merkissä n. 29 kiertoajallaan).

Marsin tehtävänä on opettaa meille miten käyttää voimiamme ja kuinka pitää puolemme, jotta voisimme saada sen mitä haluamme. Merkki kertoo millainen on etenemistapamme ja toimintamallimme ja huone kertoo millä elämänalueellamme me koemme "taistelutantereeksemme" joka  parhaillaan stimuloi meitä.

Tai oikeastaan voisin ajatella Marsin toimittaa vain Aurinkomme agendaa, sitä mitä Aurinko, tuo elinvoimamme symboli ja kaiken maallisen elämän mahdollistavan voiman symboli, kenties haluaa meidän kehittävän itsessämme, omaksuvan osaksi itseämme jotta voisimme loistaa juuri sellaisena kuin me pohjimmiltamme olemme. SCORCHIO!

IKÄKAUSISYKLIT JA -KRIISIT

Astrologiassa viitekehyksestä ihmistä tarkasteltaessa näemme erilaisia ikäkausisyklejä, joita hahmotamme mm. Kuun progression (symbolinen kartan edistysmenetelmä) ja sosiaalisten planeettojen (Jupiter, Saturnus) ja ulkoplaneettojen (Uranus, Neptunus ja Pluto) kautta, niiden tekemien paluiden omaan "lähtöpisteeseensä" ja erityisesti neliöaspektien kautta niiden symboloidessa taitekohtia planeetan kierroksessa.

 

Kaikki ikäkausisyklit tai -kriisit voivat toimia kasvualustana uudelle ja jollain tasolla terveemmälle minäkuvalle.

Usein myös astrologiaa harrastavat voivat pelätä näitä syklejä ja niiden muutosvoimia, varsinkin Saturnuksen ja ulkoplaneettojen transiiteja – tai toivoa jotain ulkoa päin tulevaa ihmeellistä muutosta joka muuttaa tapahtumien kulkusuuntaa ilman omia ponnisteluita. Joskus toki näitä yllättäviä onnenkantamoisia tapahtuukin jotka muovaavat elämme suuntaan jättiharppauksilla eteenpäin mutta en luottaisi liikaa tällaiseen Deus ex machinaan…



Ulkoplaneettojen hidas liikkuminen tekee prosessista pitkäkestoisen jossa ihminen (tai yhteiskunta) vääntää itsensä kanssa kättä pyrkien usein vastustamaan muutosta, pyrkien ylläpitämään olemassa olevaa tilannetta..  Poikkeus joka vahvistaa säännön on Uranus,  joka usein yllättää äkkikäännöksillä kun syvyyksissä muhinut muutoksen tarve ottaa vallan, mutta oikeastaan tuokin poikkeus on näennäinen, koska prosessi on alkanut jo aiemmin.

Ikäkausisyklien kriisien - joita käsittelen seuraavissa kirjoituksissani tarkemmin lisäksi koemme myös jokainen oman syntymäkarttamme mukaisesti ajanjaksoja jotka tulevat syntymäkartamme osoittamina aikoina. Silloin nämä ed. mainitut planeetat tekevät aspekteja erityisesti henkilökohtaisiin planeettoihimme (Aurinko, Merkurius, Venus, Mars) ja akseleihimme (AC-DC ja MC-IC) ja löydämme itsestämme uusia ulottuvuuksia.

Tai meistä kuoriutuu jotain pois, joten epäolennaista tai aikansa elänyttä, joka ei enää palvele meitä, johon takertuminen estää meitä tulemasta tietoisemmaksi todellisuudesta ja itsestämme. 

Tai ehkä me olemme väline jonka kautta muut tulevat tietoisemmaksi kun katsovat meidän kamppailujamme tai kasvuprosessejamme.

Oma nousumerkkini on kaikesta syvempää merkitystä etsivä Tulen merkki, Jousimies, jota symbolinkin – puoliksi ihminen, puoliksi eläin – ja kohti taivasta osoittava nuoli kertoo siitä että tavoitteet ovat korkealla.  

Yksi syy astrologian tärkeydelle elämässäni on tunne siitä että se antaa minulle välineen kasvattaa itsetuntemustani ja luo minussa tunteen siitä että asioilla on syynsä ja tarkoituksena vaikka en sitä aina prosessin aikana tajuakaan.

Myös vieno toiveeni  että joskus voisin elää todeksi sitäkin että hyväksymällä itsemme juuri sellaisena kuin olemme ja arvostamalla sitä mitä olemme kaikkine puuteinemme ja vikoinemme voisimme olla levossa itsemme kanssa ja rauhassa ympäristömme kanssa. SCORCHIO!

Seuraava kirjoitukseni, joka ilmestyy (jos Jumala suo) lähipäivinä. käsittelee toista kollektiivista planeettaa, Jupiteria, ja sen  roolia sosiaalistumisen ja yksilöllistymisen tarpeiden tulkkina, Tai jotain siihen suuntaan. Siihen saakka:  BOUTROS-BOUTROS GHALI!

Saturnista kuohintaa

Kirjoitin kuukausi sitten (9.10.2013)  Saturnisesta seksistä. Viime viikkoina olen huomannut tuota teemaa käsiteltävän uutisissa ja mieleeni tuli Uranuksen symboliikka ja Uranuksen kulku Oinaassa. Mytologian mukaan Uranus joutui poikansa Saturnuksen kastroimaksi ja roiskeista syntyi Venus, rakkauden ja kauneuden jumalatar joka oli tunnettu myös  lukuisista rakastajistaan ja haluttomuudestaan sitoutua. Uranus kulkee nyt siis Oinaassa, tuossa omapäisessä, itsenäisessä ja omia reittejään kulkevassa merkissä toukokuuhun 2018 saakka.

Ote kirjoituksestani "Jos sen voi ennustaa, se ei ole Uranusta"

Uranus käväisi Oinaan merkissä kesällä 2010, mutta siirtyi  sinne vasta maaliskuussa 2011 ja viipyy kiihkeässä  ja omapäisessä Oinaan merkissä  toukokuun puoliväliin 2018 saakka. Olemme siis kollektiivisesti vasta aloittaneet heräämisen siihen että jotain täytyy uudistua perin pohjin - ja muutokset voivat olla rajuja, yllättäviäkin.

Antiikin mytologiassa Ouranos (Taivas) oli Äiti Maan, Gaian, poika joka syntyi alkukaaoksesta. Isänsä poikana Ouranos karkoitti yksisilmäiset kyklooppipoikansa  maan alle (Varjonsa, sen osan persoonallisuuttaan jota ei halua kohdata toteavat jungilaiset astrologit)  mutta moinen käytös kostautui ja loistavat Titaani-pojat kukistivat isänsä.

Kärsimyksestä ja kiihkeästä kostonhimosta syntyi sitten rakkauden jumalatar Afrodite kun Ouranoksen kuohitut sukuelimet roiskahtivat alkumereen, tuohon kollektiivisen alitajunnan symboliin. Kärsimyksestä voi siis syntyä jotain kaunistakin. (Huom. englanninkielinen sana 'passion' merkitsee intohimoa mutta myös kärsimystä.). Kosmoksen hallitsijaksi nousi järjestyksen ja vakiintuneiden rakenteiden symbolin osan saanut Saturnus, mutta hänetkin syrjäytti vuorollaan itseään runsaasti jakanut Jupiter - kunnes ihmiset hylkäsivät jumalat tyystin.

Niitä uutisia eli HS 20.10.2013: Japanin ikäkriisi syvenee – nuoria vaivaa"selibaattisyndrooma"

Brittiläinen Guardian-lehti kertoo laajassa artikkelissaan, kuinka miljoonat japanilaisnuoret eivät halua käydä treffeillä ja kuinka yhä useampi päättää elää selibaatissa. Ilmiö on saanut Japanin viestimissä nimityksen sekkusu shinai shokogun, "selibaattisyndrooma"….Erään tutkimuksen mukaan kolmannes alle 30-vuotiaista sinkkumiehistä ei ollut koskaan käynyt treffeillä. Toisen mukaan lähes puolet 16–24-vuotiaista naisista ei ollut kiinnostunut seksistä. Ilmiön taustalla on lehden mukaan vanhanaikaisen perhemallin ja nykymaailman törmäys.

IL 28.10.2013: Tutkija huolissaan: Itsetyydytys korvaamassa seksin?

                 

Suuri syy on Kontulan mukaan kuitenkin ihmisten elämäntavassa tapahtuneet muutokset. Ihmiset ovat yhä kiireisempiä, stressaantuneempia ja väsyneempiä.

Perjantaina 1.11.2013 sai Suomen ensi-iltansa ihmisen kohtaamisen pelosta ja pornoriippuvuudesta kertova elokuva Don Jon joka on ohjannut ja käsikirjoittanut Joseph Gordon-Lewitt. Sen suomenkielisen trailerin voit katsoa Youtubessa. Esikoisohjaaja näyttelee myös miespääosan ja Scarlett Johansson naispääosan. En ole katsonut elokuvaa mutta tässä yksi arvostelu HS:n Nyt-viikkoliittestä.

Elämme nyt Pluton ja Uranuksen neliötä (2010-2015) ja tätä on kutsuttu myös Back to Sixties, Part 2. Vapaata seksiä tuokin – tai vapautta seksistä.  Tai omituista seksiä.  Tai irrallista seksiä. Koneseksiä. Muunnelmia riittää. Teknologia tulee ja vapauttaa meidät. Ihmisen kohtaamisestakin ja seksistäkin? Vai miten sen piti mennä…

Olen kirjoitellut tuosta Pluton ja Uranuksen neliöstä useammassa kirjoituksessani käsitellen hieman eri aihepiirejä. Otan kirjoituksestani Työn e(ste)tiikka ja brändätty minuus-otteen:

Puhutaan jo brändätystä minuudesta (personal branding) jolla pyritään tietoisesti luomaan ulkomuotoa, kehoa myöten itsestä tietoisesti  myyvä vaikutelma, jota sitten markkinoidaan totuutena siitä mitä olet ja mitä sinulla on tarjota haluamallesi selektiiviselle viiteryhmälle.  Nyt kun Neptunus (illuusiot, haaveet, toiveet, idealismi)  on Neitsyen vastamerkissä Kaloissa (massat) voisi kai ajatella että meillä on keinot ja välineet  luoda haluttu illuusio – tai että ainakin me takerrumme siihen mahdollisuuteen. Meillehän vakuutellaan että se on Oikea Tapa Hoitaa Homma.

Tämän ajatuksen ahdistaessa - kaikki on hukassa kun en suostu brändäämään itseäni tiettyyn muottiin -  mietin että onko tämä tosiaan se tulevaisuuden trendi jota tulee noudattaa vai onko se meidän Uranus-Pluto-Neitsyessä sukupolven pakkomielle (Pluto) ja sokea piste (Pluto)? Että ihmisen pitää luoda itse itsensä uudestaan jatkuvasti? Että kaikki mahdollisuudet muokata kehoa tulee käyttää?  Ettet koskaan ole valmis, että voit aina olla parempi? Onko meidän perintömme tuleville sukupolville erilaiset piristeet,  mentaalinen doping, kauneuskirurgia,  jatkuva itsensä kehittämisen nimissä tapahtuva  toiminta, yhä kauemmaksi karkaa täydellisen ihmisen ihanne? Vai onko se ainoastaan meidän sukupolvemme pakkomielle?

Jos länsimaista sivilisaatiota arvioitaisiin jälkipolvien toimesta meidän populaarikulttuurimme, mainosten, kirjojen ja tv-ohjelmien kautta niin vaikuttaisi siltä että yhteiskuntamme olisi hyvin väkivaltainen ja nimenomaan seksin kyllästämä (!) jossa vaihtelua tuo erilaiset tanssi-, laulu-, kauneus- ja ruoanlaitto- ja selviytymiskisat…

Tulevaisuuden maailmaan sijoittuvasta Nälkäpelit-kirjasarjastakin taitaa tulla marraskuussa toisen osan filmatisointi Suomessa ensiesitykseen. Siinä kansalle tarjotaan tulevaisuuden maailmassa tositv-ohjelmaa jossa nuoria laitetaan tappamaan toisiaan kunnes jäljelle jää vain yksi, pelin voittaja. Enpä ole katsonut ensimmäistäkään.

Odotan mielenkiinnolla millaista retroilua on luvassa Venuksen, tuon sosiaalisen hyväksynnän, elämäämme rikastuttavien ja kaunistavien asioiden (raha, rakkaus, kauneus, taide, muoti) symbolin perääntyessä konservatiivisessa Kauriin merkissä 21.12.2013-31.1.2014 – pornoteollisuudessahan on jo 'luomu'  ja ikääntyneet ihmiset muotia, ainakin jos on maaliskuun 2013 Helsingin Sanomia uskominen. Trendikästä on ilmeisesti tavis-seksi, tavallisten ihmisten kotiseksivideot. Kai siitä pitäisi näiden uutisen valossa olla vain tyytyväinen!

Toisaalta, myyttien mukaan Uranuksen kuohitsemisen jälkeen oli Saturnuksen hallitsema Kultainen Aika jolloin ihmiskunnalla oli kaikki hyvin ja maailmassa vallitsi kuri ja järjestys.

Elämme merkillisiä aikoja…

Uudelleen orientoitumisen aikaa

Ihminen on aina mitannut ajankulumista, mutta vuodenkierron alkamis- ja loppumisajankohdat ovat vaihdelleet eri aikakausina ja eri kulttuureissa. Astrologisen vuoden katsotaan alkavan kevätpäiväntasauksesta jolloin Aurinko tulee 0 astetta Oinaaseen. Aurinko tuli 0 astetta Vaakaan nelisen viikkoa (22.9 syyspäiväntasauksena) ja olemme nyt siis astrologisen vuosikierron puolessa välissä. Maatalousyhteiskunnissa tämä vuodenaika oli työvuoden loppumisen aikaa.

Auringon kierron tasaus- ja seisausajanjaksot ovat myös mahdollista Kuun- ja Auringonpimennysten aikaa. Lauantaiyöllä 19.10 on alkaa syksyn pimennysjakso kuunpimennyksellä. Kuunpimennys tapahtuu Auringon sijaitessa sopusointua, kumppanuuksia ja harmoniaa arvostavassa Vaa'an merkissä 25 astetta Kuun ollessa sitä vastapäätä impulsiivisessa ja itseohjautuvassa Oinaassa 25 astetta. Kuunpimennys on osittainen, kuunsolmut sijaitsevat edellisessä merkkiparissa eli Skorpionin ja Härän merkeissä joka laimentaa pimennyksen latausta. Pimennys näkyy parhaiten Euroopassa ja Afrikassa, Amerikoissa se näkyy lähinnä pimennyksen loppuvaiheissa ja Aasiassa sen alkaessa.

Olen kirjoittanut aiemmin 'Puhdistavaa pimennyspäivää'-bloggauksessani:

Kuunpimennyksessä on vaakamainen teema; se seikka että tässä vaiheessa kuunkiertoa vastakkaisasetteluista tullaan tietoiseksi ei välttämättä tarkoita sitä että mahdolliset näkemyserot ratkeaisivat vaakamaisen sopuisasti - mikä on tietysti ihanne -  vaan vaakamaisuus  kertoo kahdesta osapuolesta (Auringon ja Kuun oppositioasema) joista tullaan tietoiseksi "Meistä" korostaen sosiaalisia suhteita…

Usein kuunpimennysten aikaan tarkastellaan sosiaalisia suhteita, kumppanuuksia; suhteita päättyy tai muuttuu nimenomaan tuon tiedostamisprosessin myötä. Itse menin naimisiin kuunpimennyksen aikaan…. "deadlinet paukkuu" mutta korostan että kyse on ennen kaikkea jonkin prosessin kulminaatiosta, huipentumasta. Voidaksemme arvioida mitä tuo pimennys voisi kuvastaa tulee meidän pohtia mm. merkkiä tai merkkejä jossa pimennys tapahtuu ja "Taivaan valojen" mahdollisia muita planeettakontakteja.

Lokakuun kuutamo on toki yleensä Oinashenkinen Auringon sijaitessa suurimman osan kuukautta parisuhteiden ja liittoutumien solmimisen merkissä Vaa'assa. Monien eläinten paritteluaika on syksyisin ja syntymät ajoittuivat alkukevääseen. Ennen ihmisetkin viettivät syksyisin sadonkorjuun jälkeen elämäniloisia juhlia, Suomessa kekriä. Sana kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä, ja kekri merkitsi siis myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä. Amerikan intiaanit kutsuivat lokakuun täysikuuta Metsästäjän kuuksi (Hunter's moon), joilloin valmistauduttiin tulevaan talveen metsästämällä.

Auringon omavaloinen energia ja itsensä toteutus suodattuu nyt muut huomioon ottavampaan muotoon Vaa'assa. Kuunpimennys tapahtuu kuitenkin omapäisessä Oinaassa jossa Kuun edustamana hoivaavuus ja perustarpeista huolehtiminen tapahtuu itseriittoisen ja intensiivisen näkökulman kautta. Kun kyseessä on kuitenkin vaakamainen, me-henkinen pimennys ja se tapahtuu Vaa'an vastamerkissä Oinaassa nähdään siis tietoiseksi tulemisen aika, kuunpimennys, jossa me-henkeä haetaan omien tarpeiden tunnistamisen ja ilmaisemisen kautta.

Nyt Auringon ja Kuun laskennallisessa keskipisteessä 25 Kaurista on myös kahden hyvin vastakkaisen voiman eli konservatiivisen Saturnuksen ja edistyksellisen Uranuksen keskipiste. Saammeko Saturnukselta  raippaa ja rajoituksia ja Uranukselta uhoa ja uhmaa toimintaamme? Kenties Saturnus tarjoaa vakautta ja Uranus innostavia innovaatioita, uusia aluevaltauksia?  Vakautta ja rajoja turvaavan Saturnuksen ja riippumattomuutta ja autonomiaa korostavan, tulevaisuuteen suuntautuvan radikaalin Uranuksen energioiden keskipisteessä joudutaan sovittelemaan kurinalaisuuden ja uudistumistarpeen ristiriitaa. Törmäyskursseilta voi olla vaikea välttyä kun tämä keskipiste on sama kuin Auringon ja Kuun keskipiste (SO/MO=SA/UR) sosiaalis-ekonomisia rakenteita symboloivassa Kauriin merkissä.

USA:n viikkoja kestänyt velkakriisi sai päätöksensä juuri ennen pimennystä. Voisi kai ajatella että Jupiterin, tuon laajentumisen ja viisauden planeetan, ollessa nyt elämää ylläpitävässä Ravussa ja muodostaessa Auringon ja Kuun kanssa väljän t-ristin Jupiterin toimineen energioiden maadoittajana rakentavalla tavalla.

Kuun pimennyksen Saabinen symboli on mielenkiintoinen: Henkilö ei pysty käyttämään kaikkia lahjojaan. Mielestäni se viittaa siihen että me helposti alisuoriudumme tai emme kykene välttämättä heti hyödyntämään kaikkia kykyjämme ja voimavarojamme. Kielteisenä se voisi näkyä niin ettei ihminen osaa sopeutua muuttuviin olosuhteisiin vaan juuttuu vanhentuneisiin toiminta- ja ajattelumalleihin.

Toiminnan planeetan Marsin kulkiessa nyt mentaalisesti valppaassa, toimeliaassa ja analyyttisessä kehon ja mielen puhtautta vaalivassa Neitsyessä (15.10-7.12.2013) ja kommunikaation planeetan Merkuriuksen aloittaessa maanantaina kolme viikkoa kestävän (21.10-10.11.2013) perääntymisjakson intensiivisesti kipeisiinkin asioihin ja tunteisiin paneutuvassa Skorpionissa aika tulee suosimaan, jopa pakottamaan omien vanhojen toiminta- ja ajattelumallien uudelleen arviointiin, mielen ja kehon suursiivoukseen ja uudelleen orientoitumiseen kaikilla elämän tasoilla. Marsin ja Neptunuksen välinen oppositio, joka alkaa pikkuhiljaa purkautua ensi viikon alussa, on varmaan näkynyt ja näkyy voimakkaina oman aatteen liputtamisena, don quijotemaisen näkemyksenä ja toimintana – tuo Jeanne D'Arcin aspektiksikin nimitetty aspekti on muuten perussuomalaisten eduskuntaryhmästä erotetulla – ja koko puolueesta eronneelta-  kansanedustajalla James Hirvisaarella.

Takanamme on kukoistava kesä ja syksy alkaa kohta kääntyä talveksi. Aivan kuten syksyllä puut pudottavat lehtensä imettyään niistä lehtivihreän ravinnokseen voimme tulla tietoiseksi kuinka voimme voimistaa itseämme luopumalla turhasta, oppimalla menneistä kokemuksistamme ja vetäytyä tutkimaan itseämme voidaksemme taas löytää itsestämme uusia kasvunkohteita ja ilon lähteitä elvyttyämme kaikesta tekemisestä.

Ihmisen tarvitsee hyväksyä perustarpeensa, levontarpeensa, päästää irti aikansa eläneestä ja suuntautua tietoisesti uuteen jotta voi hyödyntää koko potentiaaliaan  sillä 'talvi on tulossa' jälleen kerran – mutta sekin loppuu aikanaan. On hyvä aloittaa valmistautuminen luopumalla turhista taakoista ja miettimällä mikä on ollut elämisen ja kokemisen arvoista, kiittää siitä, päästää irti ja jatkaa matkaansa eteenpäin. Kuunpimennyshän on paljastumisen aikaa joten nyt on hyvä tiedostaa mikä on olennaista ja tärkeätä juuri minulle juuri nyt tässä hetkessä ja imeä siitä iloa ja voimaa itseensä ja arkeensa ja jakaa sitä läheisilleenkin.

.

Saturnista seksiä

Olen miettinyt viime aikoina myös mikä onkaan Saturnuksen, tuon Karman herran ja Kosmisen Ankaran Opettajan sanoma tällä kierroksellaan intensiivisessä, jopa pakkomielteisessä, mutta parhaimmillaan syvällisesti oivaltavassa Skorpionin merkeissä. Kirjoitin toukokuussa 2013 blogissani Pluto-Uranus=Pakottava Muutos mm.

Mielestäni yksi tämän varjoista nousevan kapinan ja epäkohtien purskahtaminen kollektiiviseen tietoisuuteemme ilmentyvä on naisten asema ja seksuaalinen riisto joka nivoutuu mielestäni myös nyt Saturnukseen kulkuun Skorpionissa (josta kirjoitan varmaan seuraavaksi blogissani – viimeksi sen toi tietoisuuteemme Aidsin.)

Viime aikoina ympäri maailmaa tapahtuneet joukkoraiskaukset (Intiassa, Egyptissä, Somaliassa), pedofiilirinkien paljastuminen (USA:ssa, Englannissa), kaapattujen tyttöjen ja naisten tapaukset (Cleveland, USA), jalkavaimokulttuurin palaaminen Kiinaan (yhden lapsen-politiikan ja poikalasten suosimisen vuoksi tyttöjä kaapataan ja myydään kotimaassa ja naapurimaista poikien seksitarpeita tyydyttämään) tuovat silmiemme eteen sen mitä emme ole halunneet nähdä. Suloisessa Suomessakin on annettu tuomioita ihmiskaupasta myös seksikaupan yhteydessä.

(Kuten ehkä tarkkasilmäinen ja hyvämuistinen lukija havaitsi niin viittaan tuossa mahdolliseen tulevaan, jopa seuraavaan kirjoitukseeni tästä aiheesta jota ei ole sitten ilmestynytkään. Kaivoin arkistojen kätköistä tuon aloittamani bloggauksen ja tarjoilen sen tässä, medium done eli vähän raakana. Ei tämä tästä säilömällä parane ja juuri nyt ei ole energiaa tätä hiokaan joten tässä pureskeltavaa.)

Saturnushan kiertää eläinradan ympäri n. 29 vuoden välein – se kuuluisa kolmenkympin kriisi ja 7 vuoden kriisit ovat Karman herra Saturnuksen ”tarkistuspisteitä”.  Sen ollessa viimeksi intensiivisessä ja sulautumista kaipaavassa Skorpionin merkissä (ja Pluton ollessa Skorpionissa samaan aikaan) jouduimme kokemaan kollektiivisesti lähinnä sukupuoliyhdynnässä ja huumeneulojen kautta tarttuvan immuunipuutostaudin Aidsin ja sen aiheuttamat ahdistukset ja kuolemanpelon.  Moni pelkäsi silloin ettei seksi koskaan palaa entiselleen: ilon ja nautinnon on korvannut pelko.  Ennen pelättiin ehkä raskautta ja nyt tauteja, ajattelee moni, mutta mitä enemmän asiat muuttuvat, sen enemmän ne pysyvät samoina… E-pillerit on viime kuukausina näyttävästi yhdistetty nuorten naisten äkillisiin kuolemantapauksiin ja monet e-pillerien käyttäjät ovat luopuneet tai harkinneet niistä luopumista. [lisäys alkuperäiseen blogitekstiin 10.10.2013]

Moni yhdistää seksuaalisen vapautumisen ja seksuaalisen itseilmaisun e-pillerin markkinoille tuloon v. 1961 mutta tammikuussa 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan seksuaalinen vallankumous ei olekaan e-pillerin vaan 1950-luvulla yleistyneen penisilliinin ansiota!

Penisilliini keksittiin jo vuonna 1928 mutta laajemmin se otettiin käyttöön vasta vuonna 1941. Kupan on kuvailtu olleen "1930-luvun AIDS" Yhdysvalloissa - vuonna 1939 kuppaan kuoli maassa yli 20 000 ihmistä. Kun penisilliini yleistyi, putosi kuppaan kuolleiden määrä kymmenessä vuodessa 74 prosenttia ja sairastuneiden määrä peräti 95 prosenttia. Francisin mukaan penisilliinin käyttö vähensi suojaamattoman seksin riskejä talouden lakien mukaisesti: jos tuotteen hinta laskee, sen kysyntä kasvaa…Nykyisen Aids-epidemiaan liittyvät tilastosta ovat samankaltaisia Francisin ensisijaisesti tutkimien kuppatapausten kanssa. (lähde: Tekniikka & Talous 28.1.2013)

Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, voi todeta että aikamme on entisestään seksualisoitunut, seksi on arkipäiväistynyt. Seksillä myydään kaikkea, siitä puhutaan arkisesti, sitä ”pitää saada”. Lehdet ovat täynnä seksuaalirikoksia jotka kohdistuvat yhä nuorempiin – ja usein monin tavoin alisteisissa asemassa oleviin. (Vallankäyttö on Saturnusta – ja myös sen kohteeksi joutuminen.) Toisaalta tutkimusten mukaan yhä useampi länsimainen pariskunta ei jaksa edes harjoittaa seksiä uuvutettuaan itsensä töissä (työ on Saturnusta). Huomattava osa, jopa enemmistö länsimaisten kaupunkien talouksista alkaa olla yhden hengen sinkkutalouksia (yksinäisyys, yksin olo on myös Saturnuksen symboliikkaa.) Merkillistä…

Teknologian aikakauden markkinataloudella on ratkaisu tähänkin: virtuaalinen nettiseksi  joko ostopalveluina tai silkasta keskinäisestä kiinnostuksesta. Siihen saatavilla olevat ”aitoa fyysistä aistimusta” avustavia laitteita on käsittääkseni markkinoilla, suutelemista matkivista keinohuulista alkaen. Tammikuussa 2010 markkinoille lanseerattiin peräti ensimmäinen seksirobotti, ”pumpattavan barbaran” teknisempi versio Roxxxy, jolle saa valita oman luonteen viidestä eri vaihtoehdosta. 

Seksirobotit ovat myös joidenkin tutkijoiden mukaan ratkaisu moniin yhteiskunnallisiinkin ongelmiin: ….voitaisiin välttää prostituution kielteiset puolet, kuten ihmiskauppa ja sukupuolitaudit. Lisäksi robotit voisivat opettaa ihmisiä paremmiksi rakastajiksi. (lähde: Tekniikka & Talous 27.4.2012)

Itselleni tulee kyllä mieleen että unohtuiko tuossa robottihypetyksessä jotain olennaista ihmisenä olemisesta, ihmisen kohtaamisesta ihmisenä – aidosta itsensäkin kohtaamisesta ja hyväksytyksi tulemisesta sellaisena kuin on. En usko että joku voi kasvaa ja kehittyä terveeksi, täysipainoiseksi ja eheäksi epätodellisissa, epäinhimillisissä kontakteissa joissa puuttuu aito vuorovaikutus tai pyrkimys siihen. Ei seksuaalisuus voi olla tässä suhteessa poikkeus, eihän.  Ja mekaaniselta tuntuvaa seksiä voi toki harrastaa ihmisenkin kanssa…

Teknologian kehitys ja innovaatiot ovat toki usein parannusta, mutta täytyykö sitä joka elämän alueella hyödyntää vain taloudellisista syistä? Kohta voimme pukea tarvittaessa pukea päällemme robottipuvun monimutkaisia raskaita töitä varten – jos robotti jostain syystä ei siihen kykene. Onkohan seuraava keksintö keinokeho, jonka voi pukea päälleen, jos kehonmuokkaus plastiikkakirurgilla ei enää riitä.  Robottilemmikkieläimiä on jo nyt markkinoilla ja Japanissa – maassa jossa taitaa olla suhteessa eniten sata vuotta täyttäneitä ihmisiä – robotteja käytetään jo vanhusten huollossa.

Kukat & mehiläinen-rintamalla on luvassa muitakin muutoksia. Mehiläiskadon jatkuessa ja elämämme perustan (Saturnus) vaarantuessa lienee vain hyvä että tekniikka mahdollistaa tulevaisuudessa myös RoboBeen, lentävän hyönteisten kasvien pölytystä varten – ihmiskunnan ravinnosta ainakin 1/3 on pölyttäjistä riippuvaisia. Mutta se varsinainen, perimmäinen syy tulisi myös selvittää ja pyrkiä korjaamaan, eikö.

Saturnukseen liittyy siis rajat, tietoisuus rajoista mutta myös rajoitteista ja niiden tarpeellisuudesta. Saturnuksen energia saa meidät pitämään kiinni rajoituksistamme, sisäisistä ja ulkoisista mutta se auttaa meitä myös pyrkimään sitkeästi päämääriimme, olemaan antamatta periksi.. Se testaa meitä, meidän toimiemme ja motiiviemme kestävyyttä ja oikeellisuutta. Saturnuksen transiitit ovat työnteon aikaa uurastuksen palkinnon tullessa myöhemmin – jos ja kun työn laatu kestää ajan testin.

Saturnukseen liittyy myös kitsaus, puute ja pula ja ahneus! Ahneelle ei koskaan ole mikään tarpeeksi – ja väittävät että ahneella on paskainen loppu. Saturnuksen kulkiessa Skorpionissa tammikuuhun 2015 saakka näemme ihmismielen rakenteiden pohjamutien myllerrystä ja joudumme jokainen kohtamaan omat pakkomielteemme, ahneutemme ja pelkomme näinä kollektiivisesti myrskyisinä aikoina.

Uutisten mukaan robottitekniikka kehittyy, tuntoaistia myöten mutta kuka kehittäisi sellaisen tunnon kuin omatunnon meille ihmisille joka auttaisi hahmottamaan mitä saa ja voi tehdä jottei jokainen vain ahneuksissaan ota sitä mitä haluaa vahvemman oikeudella tai silkasta pelosta ja ahneudesta että jää paitsi – ennen kuin on liian myöhäistä ja maailma ajautuu totaaliseen kaaokseen.

Kirjoituksen loppuun saattamisessa (ja ajatuksen kulkuun) vaikutti tämä aamuna lukemani HS:ssa  Johanna Korhosen kolumni jossa käytettiin näinä päivinä kuullun  hyvin saturnisen termin, ’kestävyysvajeen’ sijasta termiä ’myötätuntovaje’.