Lueskelin vanhoja blogikirjoituksiani pimennyksistä ja mietin onko minulla oikeastaan kovin paljon uutta sanottavaa siihen mitä olen aiempien pimennysten osalta sanonut.
Mietin teenkö "leikaten- ja-liimaten" jonkinlaisen Valitut Palat aiemmista aihetta sivuavista kirjoituksistani koska omasta mielestäni (sic!) vanhoissa kirjoituksissani on paljon relevanttia asiaa.
Hyppy pimeään – kirjoituksessani (julkaistu 25.5.2013) olen selostanut pimennysten "kuka-mitä-häh"-termistöä selkeästi eli mitä tapahtuu astronomisesti ja mitkä on puolestaan näiden pimennysten astrologisen selitystavan perusteet jos harrastajat haluavat niitä pohtia omalla kartallaan.
Nuo ovat perusasioita joiden sisäistäminen on minusta olennaista jos haluaa yrittää ymmärtää pimennyksiä ja ennen kaikkea välttyä turhilta sydämentykytyksiltä, peloilta kohtalonomaisista ja peruuttamattomista tapahtumista joita Auringon- ja Kuunpimennykset vaikuttavat usein ihmisissä lietsovan, ainakin nettikirjoitusten perusteella.
Tätä lokakuun Kuunpimennystä on kutsuttu 'Blood Moon' (Verikuuksi) sen punaisen sävyn vuoksi ja arvailut sen merkittävyydestä ovat olleet aikamoisia…kukaan ei varmaankaan halua väittää ettemmekö kollektiivina eläisi 'mielenkiintoisia aikoja' mutta on hyvä muistaa että 'väliaikaista kaikki on vaan' (this too shall past...) ja kaikki muuttuu, kaikki virtaa, kaiken aikaa. Vain muutos on jatkuvaa. Ja totta, useimmat ihmiset ovat muutosvastarintaisia. 'Parempi tuttu paha kuin tuntematon hyvä'. Usein muutos kuitenkin tapahtuu vaiheittain, pienin askelin, pienin muutoksin ja joku päivä huomaamme että jotain on muuttunut – ja paljon.
Usein astrologiaa harrastavatkin ihmiset ajattelevat astrologisia tapahtumia (transiitteja, progressioita, erilaisia paluukarttoja, pimennyksiä) irrallisina tapahtumina jotka tulevat jostain, alkavat tiettynä ajankohtana ja loppuvat tietyn ajan jakson jälkeen ja häipyvät pois jonnekin kuin suuren kosmisen pölyhuiskan heilauttamana vaivaamatta meitä enää tai tukematta meitä ja meidän tavoitteitamme enää.
Astrologian anti nähdään edelleenkin liian usein liian fatalistisena, deterministisenä, ennalta määrättyjen asioiden tutkimisena jota sitten pelätään ja odotellaan tapahtuvaksi. Odotellaan hyvää, odotellaan pahaa asioiden kriisiyltymistä, rajoituksia ja sairautta. Yliviivasin tarkoituksella tuon 'pahan' koska joskus tuntuu että toinen ääripää on yrittää välttää sanoja kuten paha, vaikea, kipeä koska ihmiset helposti tulkitsevat sen niin ettei toivoa ole, ettei asioilla voi kerta kaikkiaan tehdä mitään 'koska astrologinen kartta kertoo näin' ja tyytyvät siihen että elämä vain menee niin kuin menee ilman että yrittävät tehdä jotain asioille.
Ei, en usko että jokaisesta voi tulla NBA-koripalloilija-ammattilaista jos pituutta on 170 cm tai Brad Pittiä saa iskettyä jos vain tahtoo voimakkaasti – Angelina pitää hänet sen verran kovassa liekassa – mutta asioille voi tehdä aina jotain. Ellei muuta niin miettiä miten asioihin suhtautuu, miettiä mitä tehdä ja vain tehdä se minkä voi – ja usein voi paljon kunhan vain ryhtyy työhön, toimeen, tekee eikä täytä päiväänsä sijaistoiminnoilla.
Auts… (psyykkaan tässä itseäni….)
Suomalaiset rakastavat käyttää teonsanojen, verbien, passiivimuotoa. Ollaan, tehdään, odotellaan, saunotaan..."ollaan tässä mietitty...." Olisi mielenkiintoista tietää missä vaiheessa tuo ilmaisutapa on yleistynyt, kielihän muuttuu koko ajan. Milloin oman itsensä syrjäyttäminen, ensimmäisen persoonan käyttö, on alkanut särähtämään korvaamme ja sanomisestamme ja tekemisestämme on tullut osa jostain epämääräisestä ja hahmottomasta organismista, jonka tekemisistä ja sanomisesta kukaan ei taida oikein olla vastuussa…
Toisaalta tuollainen passiviimuodon yleistynyt käyttäminen kertonee jotain siitä kaipuusta luopua vastuusta ja valinnan tekemisestä, sulautua johonkin itseään suurempaan, itseään viisaampaan ja kulkea autuaasti virran mukana mihin se viekin. (Tästä tulee vahvasti mieleen tämä Neptunus Kaloissa ajanjaksomme uhkakuvat – ja toisaalta sen mahdollisuudet!)
Koska tämä pimennys osuu niin voimakkaasti omalle kartalleni, karttani IC:lle ja koko karttani välkkyy kuin peliluolan koneet muutenkin pitkien transiittien ja progressiivisen kartan muutoksen kourissa lienee vain parasta tunnustaa etten kykene riittävään objektiviisuuteen arvioidessa tämän pimennyksen sanomaa mutten anna sen häiritä vaan kirjoitan mitä mieleen tulee. Oikeastaan en ole edes halunnut ajatella tätä(kään) mutta nyt tuntuu että jotain alkaa hahmottumaan. Ja nimenomaan suuntaamalla pohdintaa kauemmas. Tässä voikin käyttää astrologiaa hyväksi etsimällä tietyistä ajanjaksoista selitystä tai taustoitusta nykyhetkeen! Kirjoittelen varmaan jossain vaiheessa henkilökohtaista tilitystä mutta pitäydytään nyt yleisellä tasolla.
Kertauksen vuoksi:
Kuunpimennys on siis aina kuutamolla, jolloin kuu on täysi, suurimmillaan, joten kuunpimenyksen perusajatus on tuoda jotain tietoisuuteemme, nostaa asioita pinnalle, julkisuuteen. Uusikuusta alkanut sykli saa huipentumansa; on kuin taivas sanoisi, että "tämä on nyt tässä!".
Kuunpimennyksessä on vaakamainen teema; se seikka että tässä vaiheessa kuunkiertoa vastakkaisasetteluista tullaan tietoiseksi ei välttämättä tarkoita sitä että mahdolliset näkemyserot ratkeaisivat vaakamaisen sopuisasti - mikä on tietysti ihanne - vaan vaakamaisuus kertoo kahdesta osapuolesta (Auringon ja Kuun oppositioasema) joista tullaan tietoiseksi "Meistä" korostaen sosiaalisia suhteita.
Kuunpimennyksessä on vaakamainen teema; se seikka että tässä vaiheessa kuunkiertoa vastakkaisasetteluista tullaan tietoiseksi ei välttämättä tarkoita sitä että mahdolliset näkemyserot ratkeaisivat vaakamaisen sopuisasti - mikä on tietysti ihanne - vaan vaakamaisuus kertoo kahdesta osapuolesta (Auringon ja Kuun oppositioasema) joista tullaan tietoiseksi "Meistä" korostaen sosiaalisia suhteita.
Uusikuu (Auringon ja Kuun yhtymä) ja Auringonpimennys on puolestaan teemoiltaan oinasmainen kuvastaen aloitteellisen energiakeskittymän purkautumista toimintaan, uutta alkua.
Usein kuunpimennysten aikaan tarkastellaan sosiaalisia suhteita, kumppanuuksia; suhteita päättyy tai muuttuu nimenomaan tuon tiedostamisprosessin myötä. Itse menin naimisiin kuunpimennyksen aikaan.
Usein kuunpimennysten aikaan tarkastellaan sosiaalisia suhteita, kumppanuuksia; suhteita päättyy tai muuttuu nimenomaan tuon tiedostamisprosessin myötä. Itse menin naimisiin kuunpimennyksen aikaan.
Totesin juuri ennen kuunpimennystä kokoontuneessa astrologisessa pienryhmässä kyllä että "deadlinet paukkuu" mutta korostan että kyse on ennen kaikkea jonkin prosessin kulminaatiosta, huipentumasta. Voidaksemme arvioida mitä tuo pimennys voisi kuvastaa tulee meidän pohtia mm. merkkiä tai merkkejä jossa pimennys tapahtuu ja "Taivaan valojen" mahdollisia muita planeettakontakteja.
Ja mitä se sinulle tarkoittaa?
Tänään siis on 15 Oinasta tapahtuva alasolmulla oleva Kuunpimennys ja syntymäpäiviään viettävät Vaa'at joten Aurinko on siis Vaa'assa 15 astetta.
15 astetta Oinasta Kuunpimennys on tapahtunut aiemmin 8.10.1995 ja ensi keväänä
4.4.2015 saamme sitten Kuunpimennyksen 14 Vaakaa – kolikon toisen puolen tutkivaksemme.
14 Vaakaa Kuunpimennys on tapahtunut 4.4.1977 ja viimeksi 4.4.1996 15 Vaakaa Kuunpimennys (Aurinko on Kuunpimennyksessä aina vastakkaisella puolelella Eläinrataa).
Mieti mitä tapahtui keväällä 1977, syksyllä 1995, keväällä 1996 sinulle ja saat ehkä jonkinlaisen näkemyksen siitä millaisia teemoja tämän syksyn ja ensi kevään Kuunpimennys sivussa aktivoi ja pyrkii tekemään tietoiseksi.
Koska Kuun pimennys on jo perusluonteeltaan Vaakamainen ja se tapahtuu nyt Oinaassa, Vaa'an vastamerkissä, sen merkkiparin, polariteetin toisessa osapuolessa, on syytä pohtia vuorovaikutussuhteita, omaa vastuuta persoonana (Oinas) ja yhteisön, kollektiivin (Vaaka) jäsenenä ja tulla niiden keskinäisestä dynamiikasta tietoiseksi.
Kuu on yhtymässä autenttisuutta, riippumattomuutta ja edistyksellisyyttä symboloivaan Uranukseen sekä Alasolmuun joka usein tuo mukaan ihmisiä ja teemoja menneisyydestä käsiteltäväksemme.
Aurinko, joka on elinvoimamme ja Itsemme symboli katsotaan olevan alennusmerkissään sen ollessa Vaa'assa. Oman itsen toteuttamisen esteenä voi olla vaikeus pitää omia puoliaan, haluna säilyttää rauha, harmonia, status quo jopa uhraamalla omat tarpeensa ja tavoitteensa Toisen hyväksi; ylikorostunut halu miellyttää hinnalla millä hyvänsä jotta vältyttäisiin ristiriitatilanteilta. Tämä voi johtaa oman itsensä kadottamiseen ja sitä kautta muiden epäterveeseen kehitykseen.
Aurinko on yhtymässä elämän arvoistamme ja nautinnoista, ihmissuhteistamme kertovaan Venukseen, joka on omassa nyt merkissään ja yhtymässä samalla Kuun yläsolmuun, joka tuo usein elämäämme uusia ulottuvuuksia uusien kontaktien kautta.
Venus-energia on kuitenkin perusluonnoltaan passiivista, nautinnonhaluista, mukavuusalueellaan viipymistä. Parhaimmillaan Venus motivoi sosiaalisten sääntöjen kultivoimista korkeampaan potenssiin, mestarillista suostuttelemisen taitoa, jossa tavoitteet saavutetaan herättämällä (muissa) tarpeita joiden täyttyminen vaatii yhteistyötä ja –toimintaa. 'Jos haluu saada on pakko antaa..' Venuksellakin on kääntöpuolensa, Keski-Amerikan muinaiset intiaaniheimot ovat palvoneet Venusta myös sodanjumalattarena ja kuten Shakespeare on kirjoittanut "helvetin tulet eivät vedä vertoja naisen raivolle".
Kartalle nousee kyvykkyydestä kertova Leija-kuvio ja jonka perustan muodostaa aina oppositio: nyt tuo Kuunpimennyksen "Valot", Aurinko/Venus ja Kuu/Uranus. Leijan reunoissa ovat Oinas-kuun hallitsija Mars (toimintaa, tahtotila) Jousimiehessä (isossa perspektiivissä) ja Jupiter (Jousimiehen hallitsija, viisaus ja laajentuminen) Leijonassa (Auringon hallitsija).
Tuntuu kuin tämä pimennys yllyttäisi meitä kaikkia, niin yksilöinä kuin kollektiivina, pohtimaan myös sitä mistä aidosti saamme nautintoa, mikä rikastuttaa meitä, mikä on välttämätöntä kuin ilma jota hengitämme (Vaaka on Ilman merkki) jotta voisimme elää itsemme näköistä, itseämme tyydyttävää elämää, täyttää elämämme perustarpeet (Oinas) tietoisella (Aurinko) toiminnalle (Mars) joka koituisi myös yhteisömme hyväksi, lisäisi yleistä sopusointua ja harmoniaa.
Mikäli emme tee ja pyri tähän, niin mielensäpahoittajien joukko kasvaa…(Kheiron Kaloissa kvinkunssi Aurinko) Nyt on kuitenkin hyvä aika tulla tietoiseksi siitä haavastamme, kollektiivina ja yksilöinä ja yrittää korjata sitä mitä on korjattavissa, selvittää se mikä on selvitettävä, kohdata menneisyyden taakat ja painolastit, saada asiat päätökseen, punnita oikeuden vaa'alla asiat ja sitten päästää irti ja kääntää uusi sivu.
Tulee mieleeni voiton jumalatar Nike ja saman nimisen urheiluasuyityksen slogan Just do it!
ja täytyihän sitä tarkistaa missä Nike asteroidi (307) nyt kulkee ja kas, 15'53 Jousimiestä eli yhtymässä nyt Jupiteriin Leijonassa yhtenä Leijan osana.
Katse ulospäin
Olen pyrkinyt blogissani ennen kaikkea katsomaan astrologisia ilmiötä yhteiskunnallisten ilmiöiden kautta – ja yhteiskunnallisia ilmiöitä astrologian kautta. Tai jotain. Kuten usein todettu, niin astrologia on symbolien kieli ja symboleilla on sovittu tiettyjä perusmerkitysperiaatteita, prinsiippejä, joiden perusteella me astrologit teemme johtopäätöksiämme. On hyvä myös muistaa, että jokainen meistä suodattaa tietonsa oman tietoisuutensa lävitse. "Kokeen suorittaja vaikuttaa aina lopputulokseen".
Mieti siis mitä tapahtui keväällä 1977, syksyllä 1995, keväällä 1996
Mikäli katsotte noita linkkejä niin huomaatte mm. kuinka monissa maissa diktaattorit tai muu valtaansa väärinkäyttäneet ovat joutuneet tilille - moni vasta vuosikymmenten jälkeen- kuinka monia terroristi-iskua on tehty, myös valtiollista terrorismia, mutta samalla kuinka terroristijärjestöjä ja niiden johtajia on tuomittu. Ja kuinka jotkut ovat pyrkineet muuttamaan sortavaa järjestelmää ja johtuneet sen uhriksi ja jotkut ovat silti jatkaneet kamppailuaan oikeaksi pitämiensä asioiden vuoksi ja saaneet aikaan muutoksen.
Bloggaukseni (itseironinen) nimi viittaa Etelä-Afrikan rotusortojärjestelmän purkautumisen jälkeiseen Totuuskomissioon, sen johtajaan arkkipiispa Tutuun ja vapaustaistelija Nelson Mandelaan, Etelä-Afrikan ensimmäiseen mustaan presidenttiin joita ihailen suuresti – ja vuoteen 1995. Prinsessa Dianan avioerokin virallistettiin syksyllä 1996, tuo kaikkien Avioerojen Äiti. (Minä ehdin kyllä erota ensin, heh…)
Minä jatkan oman elämäni käännekohtien prosessointia omalla tahollani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti