17.10.2014

Mielen suursiivousta

Etsin arkistojeni kätköistä yhtä juttua mutta en löytänyt sitä mutta huomaisin tämän ja ajattelin jakaa sen. Lukaisin osan tekstiä ja tajuan yhä selvemmin että tässä mielen suursiivous-kirjoituksessa on yleispätevää ajankohtaisuutta – ja päätin julkaista sen nyt. Yksi hyvä puoli siinä ettei ole paljon lukijoita on se ettei tarvitsisi niin paljon stressata mitä kirjoittaa. Tai niinhän sen pitäisi mennä..

Minulla on näet tapana kirjoittaa bloggauksia mutta en sitten usein julkaisekaan niitä koska en ole niihin tyytyväinen (liian pinnallinen, poukkoilevaa tai raskassoutuista, kiemuroista)  -– tai ajattelen ettei ketään kiinnosta kuitenkaan jokin aihepiiri tai käsittelytapani tai ettei minulla ole mitään lisättävää siihen mitä joku joskus jossain on sanonut tai kirjoittanut jo aiemmin;  tai että ne ovat liian henkilökohtaisia.Kuulostaa merkillisen neuroottiselta niuhottamiselta – enkä ole edes Neitsyt.

Yritin kirjoittaa kepeämmällä otteella joku aika sitten Neitsyen merkistä, Uudesta Kuusta ja neitsymäisestä kvinkunssi-aspektista taannoin. Muistaakseni en tätä julkaissut koska minun piti mielestäni – hyvin neitsytmäisesti- viimeistellä sitä.

Eilen maanantaina 25.8 klo 17 tienoilla oli uusikuu Neitsyen merkissä Neitsyen alkuasteissa (2 astetta). Joka kuukausi saamme Kuu kiertää Maan ympäri ja näemme taivaalla Kuun eri vaiheet uudestakuusta täydenkuun kautta vanhaan kuuhun – siitähän sana 'kuukausi' tulee.

Uusikuu tapahtuu kerran kuukaudessa ja koska jaamme vuoden kahteentoista kuukauteen joita hallitsee kaksitoista Eläinradan merkkiä, niin uusikuu voi tulla vain kerran vuodessa tiettyyn merkkiin. Uudenkuun symboliikkaa kuuluu uusien ideoiden syntyminen; Auringon ja Kuun yhtymä on kollektiviisesti idean hedelmöitymistä sen merkin symboloiman tyylin mukaisesti.  Otsikosta voi päätellä astrologiaan perehtymätönkin että Neitsyen merkissä voi olla jotain tekemistä mielen ja siivoamisen kanssa- sen eri tasoilla.

Itse ajattelen astrologian aikatasojen olevan monitasoisia ja jatkuvaa virtausta jolloin mitään ei synny tyhjiöstä vaan on aina jatkumoa. Oikeastaan meidän syntymämmekään ei ole kaiken aloitushetki, onhan meitä muokanneet myös kohdussa vietetty sikiöajan äidin "hormonimyrskyt" mutta syntymähetkessä me irtaudumme omaksi yksilöksemme joilla on mahdollisuus edes jossain määrin iän karttuessa vaikuttaa jotenkin mille vaikutteille altistumme – ja miten annamme ympäristön vaikuttaa itseemme ja asenteisiimme.

--- tätä kirjoittaessani huomaan myös mediassa kohuttavan sosiaali- ja terveysministeri Lauran Rädyn lääkärintoimessaan siirtänyt palkkioitaan verovapaiksi holdingyhtiön osinkotuloiksi ---

Astrologiaa harjoittavana mietin tänään kuitenkin omanapaisesti sen merkitystä itselleni – viis ministeri Rädystä tai Putinista -  millaisesta viestistä.on kyse. joka voisi kertoa jonkinlaisesta spirituaalisesta haasteesta koska tämä Auringon ja Kuun yhtymä tapahtuu omalla kartallani 9. huoneessa ja tekee sieltä neliöaspektia Jousimies-askendenttiini 3 astetta  ja samalla yhtymään Uranukseeni 6 Neitsyttä ja Marsiin 6 Kaksosia ja oppositioon Saturnukseen Kaloissa. T-ristini siis aktivoituu... Siis mitä kyselee joku, mutta minä nyt viis veisaan..

.
Astrologia on siitä erikoinen harrastus ja taitolaji että siinä voi näkökulmaa vaihtamalla - huonejärjestelmää, eri tekniikoita, asteroideja, hypoteettisiä pisteitä eli planeettoja tai aikatasoja vaihtamalla-  viihdyttää itseään loputtomiin.

Sen avulla voi etsiä vahvistusta sille mitä haluaisi olla – tai nähdä mitä haluaa itsessään tai muissa. Ennen kaikkea sillä on mahdollista selittää itselleen melkein mitä tahansa miten päin tahansa-  ja uskoa itsekin siihen mitä haluaa uskoa.

Sanotaan että "tieteessä tutkija vaikuttaa tutkimuksen lopputulokseen" – ja astrologia ei ole tässä poikkeus. Se mitä koemme olevan totta, tulee todeksi. Maailma on ruma, kaunis, vaikea tai tuhoutuva tai pelastuva, kuka tietää, mutta tämä hetki on tässä ja se on kaunis tai ruma vain oman kokemuksemme kautta. Jos kykenisin ajattelemaan että kaikki maallinen on vain harhaa, niin mikään ei haavoittaisi tai pelottaisi. Jos. Siihen on vielä pitkä matka.
  
Aamupäivällä puolinukuksissa sain mielestäni jotain oivalluksia mitä kirjoittaa tänne blogiini, mutta Neitsyen merkkiin sopivasti päivä onkin mennyt hyvin Neitsytmäisissä teemoissa: siivotessa, tiskatessa, pesukonetta täyttäessä ja metalli-paperi-kartonki-lasi-sekajäte-biojäteroskia lajitteluun viedessä. Veinpä jopa kaupan palautuspullot (erikseen Lidlin pullot) miehen kanssa auton takakonttiin seuraavaa kauppareissua varten. Varasin myös kahteen syöpäseulontaan ajan; olen saanut kutsun jo alkukesästä mutta en ole muka ehtinyt varata aikaa – ja toisaalta, koko kesä on ollut todella kiireinen palkattoman yhdistystoiminnan vuoksi.

Olen lajitellut papereita, delegoin (sairaslomalla olevalle miehelleni) joitain oman yritykseni paperitöitä, vastannut puheluihin, buukannut aikoja, mapittanut ja suunnittelut alkanutta viikkoa. Olen käyttänyt vanhoja koiriamme ulkona.Olen lähetellyt postia muulle hallitukselle ja erilaisia työlistoja ja mietin ensi kokouksen esityslistaa ja alkavaa syyskautta. Kaikki hyvin Neitsytmäisiä teemoja.

10. päivää sitten päätin että yritän tehdä mindfulness-  eli tietoisen ja hyväksyvän läsnäolon harjoituksia joka päivä.

Olen yrittänyt myös luoda enemmän rakennetta päiviini ja tietoisempaa ajankäyttöä; tämän verran astrologiaa, tämän verran muuta ammatillista lukemista, tämän verran kaunokirjallisuutta (pitkän ajan jälkeen), vähennä sosiaalista mediaa, tapaa sukulaisia ja ystäviä, kirjoita blogia, ole tavoitteellinen, älä lykkää asioita. Katsoin jo erilaisia opiskeluja valmiiksi joita olen lykännyt jo vuosia ja kas, elämä on järjestänyt taas yllätyksiä. Ei ole mennyt niin kuin Strömsössä…onnistumisprosentti taitaa olla noin 20 %.  Joka päivä jokin muu asia tai jonkun muun asiat ovat tärkeämpiä – ja kuvittelen ehtiväni myöhemminkin…

Eilen odotellessani kyytiä esikoiseni luo – hänellä oli lastenvaatekutsut ja lupasin mennä siivoamisessa auttamaan, miehensä oli matkoilla, ja lapsenlapsia kaitsemaan – lähdin kohtauspaikalle hyvissä ajoin tarmokkaana ja ajattelin tehdä ehkä viimeisen kesäisen sunnuntain kunniaksi ulkona auringonpaisteessa hieman seisontameditaatiota. Alku meni hyvin mutta maailmankaikkeus päätti tarjota minulle haasteen: ampiainen lennähti kämmenelleni. Huitaisin sen pois, mutta pysyin paikallani. Ampiainen pörräsi ympärilläni ja päätin etten häiriydy. Päätös piti hetken. Ampiainen istahti vasemmalle korvanlehdelleni. Huikasin sen pois ja päätin siirtyä hieman. Ampiainen seurasi. Kävelin edes takaisin ja ampiainen seurasi.

Ajattelin että kävelen myötätuuleen jottei se saa hajujälkeä niin helposti – en kyllä tiedä miten ne löytävät kohteensa mutta oletan että tuoksun perusteella. Innokas ihailijani ei ollut harhautettavissa. Ampiainen palasi yhä uudestaan luokseni. Yritin olla zen – minä joka vasta pari vuotta sitten pääsin eroon ampiaiskammostani (Pluto-transiitti, en enää vain jaksanut kammota niitä…joka paikassa oli ampiaisia, viimeinen pisara oli mökkireissu jossa niillä oli terassilla pesä – ja silloin päätin etten voi koko elämääni vain paeta ja ajattelin että jos pistävät, niin sittenpähän nähdään mitä tapahtuu…)

Onnittelin itseäni- ja sitten se ampiainen lennähti alahuulelleni (!) i ja tuijotin sitä hetken silmät kierossa pitkin nenänvartteni ja totesin että nyt meditaatiohetki saa luvan riittää…ainakin olen yrittänyt…kaivoin esiin älypuhelimeni ja tilitin Facebookiin tapahtuneesta. Ja kas, ampiainen katosi ja kuljetus ilmestyi paikalle! 

Kaksikymmentä minuuttia outoa, äkilistä vääntelemistä, kipittämistä pitkin jalkakäytävää, pään kääntelyä, huokailua ja mieleen hiipivää toivetta ettei uudet naapurit pitäisi minua kovin omituisena jos sattuivat seuraamaan minua parvekkeeltaan ja ohikävellessään…

Niin, minustakin on edelleen mukavaa tuntea että saan osakseni hyväksyntää, myötätuntoa ja arvostusta – mutta yhä vähemmän teen asioita tavoitellakseni niitä. Joku irvileukaläheiseni voisi tähän todeta että olisi hyvä määritellä myös lähtötilanne…esikoiseni mielestä minulta on 'jalostettu pois miellyttämisen tarve' mutta kyllä se siellä löytyy…

Astrologinen vuosi alkaa kevätpäiväntasauksesta Auringon siirtyessä 0 astetta Oinaaseen ja nyt lähestymme vuoden puolitusta – syyspäivän tasausta (0 Vaakaa). On hyvä hetki miettiä neitsymäisesti eli pyrkien analyyttiseen, erittelevään ajatteluun ja toimintaan, mikä on sujunut hyvin, mitä toimintamalleja tulee purkaa, hienosäätää, korjata ja tehostaa. Neitsyt on hyvin käytännöllinen, toiminnallinen merkki (edustaa Maa-elementtiä kuten Kauris ja Härkäkin.)

Neitsyt-merkkinä on sopeuttamista ja irtipäästämistä kuvaavassa kvinkunssisuhteessa (150 astetta) Oinaaseen, ensimmäiseen merkkiin, jossa tahtotila on suurimmillaan. Kvinkunssissa tajutaan usein vasta tilanteen muuttuessa "mahdottomaksi" ettei kaikkea voi vain saada samaan aikaan, että asioilla on rajoitteensa – tai meillä ihmisillä on rajoitteemme ja joskus vain pitää joustaa tai tekee vain suurempaa tuhoa jos yrittää vähemmän  enemmän ja ei jää mitään käteen.

Jostain pitää siis karsia ja tehdä käytännön tasolla tuottavammin tai oikeaoppisemmin oikealla, nöyrällä asenteella (Neitsyt) jotta jokin saisi tilaa kasvaa (Uusikuu). 

Minulle tämä uusikuu (idean hedelmöittyminen) tulee 9. huoneeseen ("House of Good")  joka käsittää mm. elämänkatsomuksemme,  eettiset kysymykset, aikuisiässä opiskelun ja oppimisen, tarpeen etsiä totuutta ja kokonaisnäkemystä, ideaalia.

Kaikki kasvu tarvitsee oman aikansa ja nyt on hyvä aika jokaisen katsoa ympärilleen ja miettiä mitä haluan mukana viedä tästä keväästä ja keväästä, tästä vuodesta, kohti syksyä ja talvea jotta jaksan taas hämärän ja pimeyden; jotain mikä voimauttaa ja hedelmöittää minua. Tiedän ainakin paremmin ja selkeämmin mitä haluan lisää elämääni – ja mihin aika riittää. Tai mihin sen pitäisi riittää – ja kenen mittatikulla mitattuna.



"Olen hyvin fiksu ihminen. Joskus vain teen tyhmiä asioita."

Tämän enempään en ainakaan minä ole nyt pystynyt: moni asia on toki mennyt hyvin, olen avannut oven monille uusille asioille, uskaltanut ottaa uusia askelia, vastuuta murehtimatta ylettömästi. Onnittelen itseäni niistä askelista ja olen kiitollinen niistä kokemuksista, ilon ja onnistumisen kokemuksista joita kuitenkin voi päivittäin tuntea kun oikein miettii ja ennen kaikkea huomaa arvostaa. Siinä vaiheessa kun ei ehdi edes meditoida pitää vauhtia vähentää. Ehkä joku toinen pystyy vielä paremmin hoitamaan asioita, multitasking on trendikästä, mutta ehkä minun ei tarvitse seistä kadun varressa seisontameditaatiossa ampiainen alahuulella nauttimassa loppukesän viimeisestä aurinkoisesta sunnuntaista – vaikka joku siihen varmaan kykeneekin.

Huomaan yhä enemmän kuinka tärkeätä tuntuu olevan poisoppiminen, luopuminen asenteista jotka toimivat lähinnä kasvun esteenä. Mikä on olennaista ja tärkeää ja kuka sen mittaa, minä vai joku muu.

PS: kaappimasokistina en edes oikolue tätä. Siedätetään sielua & mieltä....

LISÄYS klo 17.10.2014 15:51. Jostain mystisestä syystä puolisen vuotta minun tietokoneeni  ja Bloggerin välinen yhteys on tökkinyt enkä ole voinut tehdä mitään tekstimuotoiluja ja liitteitä muuten kuin html-kielellä ja olen yleensä siirtänyt tiedostot miehen työkoneelle jos se on kotona. Tämä on tietysti vaikuttanut blogin päivitysinnokkuuteeni. Nyt tänään se sitten taas pelittää. JUMANKEKKA. Perääntyvän Merkuriuksen kepposia -eikä se mikään yllätys olisi jos sen tietäisi, eihän...

Alla siis bloggauksen julkaisukartta jossa on Kuu kvinkunssi Pluto ja Kuu kvinkussi Kheiron. 'Kun olet terapian, uuden, laajemman näkemyksen tai kipeän asian tiedostamisen tarpeessa',  nuo ovat äkkiseltään mieleen tulevia avainsanoja - ..  Astrologinen kartta on peili. MOT.