5.5.2013

Työn e(ste)tiikka ja brändätty minuus



Olen pohtinut miten työn murros ja muuttuminen on näkynyt, miten se näkyy nyt ja miten se mahdollisesti tulee näkymään. Luin tänään uutisen jonka mukaan eräs kiinteistövälittäjäyritys on sitouttaakseen työntekijöitään on luvannut isomman provision  työntekijöilleen jotka tatuoivat yrityksen logon kehoonsa saadakseen suuremman provision. 


Kuulun itse  1960-luvun puolivälissä syntyneeseen sukupolveen jolla on Uranus-Pluto-yhtymä (perusteelliset, äärimmäiset muutokset) Neitsyessä (työ ja terveyskäsitteet)  jolla on syntymäkartallaan myös niiden oppositio Saturnukseen (rakenteet & rajoitukset).  Minun sukupolveni syntyi aikaann jossa kaupungistuminen ja muuttoliike kiihtyivät johtaen  suvun ja perinteiden otteen höllentymiseen. Ehkä ainakin länsimaiset ihmiset kokivat silloin olleensa oman elämänsä luojia (Pluto Ravussa-sukupolvi  jotka syntyneet 1913-1938) tai jopa sen sankareita (Pluto Leijonassa 1938-1957-syntyneiden sukupolvi).


Usko ihmisen ja teknologian mahdollisuuksiin vapaamman yhteiskunnan luomiseksi oli vahva ja ajan laatu oli sähköistynyt ja valmis suuren murrokseen. Koulussa puhuttiin kuinka teknologia tulee vapauttamaan ihmisen yhä suurempaan vapaa-aikaan. Samalla  hyvinvoinnin kasvaessa  ihmiskunta, tai ainakin länsimaalaiset, pääsevät toteuttamaan itseään ja nauttimaan elämästään.  Mielessämme siinteli jonkinlainen antiikin ihannoidun maailman uustuleminen, neo-antiikki tai neo-renessanssi,  jossa orjat korvattaisiin roboteilla ja koneilla. Lapsuudessani ylioppilastutkinto avasi jo monia työelämän mahdollisuuksia ja inflaation nousu teki asuntolainojen ottamisesta kannattavaa. Yhä useampi siirtyi toimihenkilöksi mutta vaikutti siltä että työura olisi elämän mittainen.  Muistan kyllä öljykriisin ja Rooman klubin varoittelut kasvun rajoista ja luonnonvarojen ehtymisestä mutta usko teknologiaan oli vahva.  

Yhtäkkiä työ ja työuran käsite muuttui. Uudelleen kouluttautuminen ja uran vaihtaminen jopa useampaan kertaan elämän aikana muuttui normaaliksi. Ammattien vaihtuminen sekä jatkuva kouluttautuminen ovat  meille selviö. Työpaikkoja pitää vaihtaa muutaman vuoden välein ja ponnistaa seuraavalle tasolle, oppia uusia tapoja ja menetelmiä, pysyä mukana kehityksessä. Astrologia yhdistää tällaisen jatkuvan kehitys- ja parannustarpeen nimenomaan Neitsyen merkkiin. Työurien pirstaloituminen ja samaan aikaan tapahtunut työtehtävien keskittyminen yhä kapeammalle sektorille. Erikoistuminen on johtanut siihen että ihmiset hallitsevat ehkä työnsä yksityiskohdat mutta eivät aina tajua kuinka työ nivoutuu kokonaisuuteen.  Yksityiskohtien ylikorostaminen kokonaisuuden kustannuksella on myös hyvin Neitsytmäinen piirre.

Jatkuva kiire näkyy hermostollisten oireiden lisääntymisenä.  Neitsyen merkkiä hallitsee Merkurius. Merkuriuksen  symboliikkaan kuuluu kommunikaatio ja viestintä- ja kuljetusvälineet; ihmisryhmistä lapset, nuoriso, opiskelijat ja ihmiskehosta hermosto, vatsa (yhdessä Ravun merkin kanssa) ja  kädet sekä keuhkot. Tietotekniikan käyttö jo lapsena on arkea. Yhä useampi kärsii erilaisista käsivaivoista, peukaloista olkavarteen, hermopinteistä sekä epämääräisistä vatsavaivoista, stressivatsasta (funktionaalisista vatsavaivoista) kun yritämme olla  ”olla kaiken aikaa kaikkialla kaikkien kanssa nyt ja aina” kuten  Elisa Communicationsin slogan oli joku vuosi.


Mielikuvaihmisiä, onko heitä?


Törmäsin tänään myös termiin esteettinen työ
Esteettisyys työssä liittyy yleensä huonosti palkattuihin, osa-aikaisiin töihin lähinnä naisvaltaisilla palvelualoilla. Esimerkkejä ovat ravintolat, kampaamot sekä vaatteita ja kosmetiikkaa myyvät yritykset. Esteettisen työn teettäjät näkevät alaisensa osana palvelutuotettaan. Työntekijöiden tulee osata näyttää hyviltä.[12] Vaikka "pukupakko" koskee tyypillisesti enää johtavassa asemassa olevia, esteettinen kontrolli ajaa yksilöllisen tyylin luomiseen ja itsensä brändäämiseen. Asiantuntijoidenkin on esteettisen työkulttuurin vallitessa pystyttävä erottautumaan muista persoonallisella ulkonäöllä ja omalla tyylillään.[12]

Koulutusyhteiskunnan jäseninä meistä yritetään muokata  koulutusmarkkinakansalaisia jotka ovat tietysti itse vastuussa omasta kehityksestään ja  kompetenssiprofiilistaan jotta pystyvät  täyttämään työnantajien rekrytointivaatimuksia.  Puhutaan jo brändätystä minuudesta (personal branding) jolla pyritään tietoisesti luomaan ulkomuotoa, kehoa myöten itsestä tietoisesti  myyvä vaikutelma, jota sitten markkinoidaan totuutena siitä mitä olet ja mitä sinulla on tarjota haluamallesi selektiiviselle viiteryhmälle.  Nyt kun Neptunus (illuusiot, haaveet, toiveet, idealismi)  on Neitsyen vastamerkissä Kaloissa (massat) voisi kai ajatella että meillä on keinot ja välineet  luoda haluttu illuusio – tai että ainakin me takerrumme siihen mahdollisuuteen. Meillehän vakuutellaan että se on Oikea Tapa Hoitaa Homma.

Tämän ajatuksen ahdistaessa - kaikki on hukassa kun en suostu brändäämään itseäni tiettyyn muottiin -  mietin että onko tämä tosiaan se tulevaisuuden trendi jota tulee noudattaa vai onko se meidän Uranus-Pluto-Neitsyessä sukupolven pakkomielle (Pluto) ja sokea piste (Pluto)? Että ihmisen pitää luoda itse itsensä uudestaan jatkuvasti? Että kaikki mahdollisuudet muokata kehoa tulee käyttää?  Ettet koskaan ole valmis, että voit aina olla parempi? Onko meidän perintömme tuleville sukupolville erilaiset piristeet,  mentaalinen doping, kauneuskirurgia,  jatkuva itsensä kehittämisen nimissä tapahtuva  toiminta, yhä kauemmaksi karkaa täydellisen ihmisen ihanne? Vai onko se ainoastaan meidän  sukupolvemme pakkomielle?

Luin viikolla mm. että valkoisten keski-ikäisten yhdysvaltalaisten tekemien itsemurhien määrä lisääntyi vuosina 1999 peräti 40 prosenttia ja toisaalta jonkin uuden tutkimustuloksen jonka mukaan nuoriso USA:ssa ei ole halukas työskentelemään kuten vanhempansa. Nuorten suhde työhön on käsittääkseni muuttunut niin ettei työnteon katsota olevan koko elämän sisältö eikä se määritä ihmisen identiteettiä. Työstä saatava raha on vain väline. Näinä aikoina ihmisen samastuminen työhönsä ja materiaalisiin arvoihin voi johtaa näköalattomuuteen ja elämänhalunmenettämiseen.

Paluu aitouteen ja yhteisöllisyyteen?


Ehkä nämä nuoremmat sukupolvet  - Pluto Vaa’assa (1971-1984), Pluto Skorpionissa (1985-1995) ja Pluto Jousimiehessä (1995-2009) ja Pluto Kauriissa (2009-2024) - tosiaan määrittelevät uudestaan suhteensa työsopimuksiin ja elävät omien arvojensa mukaan (Vaaka liittyy sopimuksiin ja sen hallitsija Venus mm. arvoihin)  vaatien syvällistä muutosta (Skorpioni) toimintamalleihimme (Skorpionin traditionaalinen hallitsija Mars ja moderni hallitsija - Skorpioni) ja ihmisenä olemiseen kriisiytymisen kautta löytäen samalla uuden filosofian (Jousimies) joka näkyy vallan ja auktoriteettien (Kauris) perustavan laatuisena muutoksena (Pluto)?

Uudet keksinnöt ja uranuurtavuus (Uranus) ei ehkä tapahdukaan vain isoissa instituutioissa (Kauris)  vaan näemme ehkä yhä useammin että joku hipsteri tai hupparihörhö, omalle näkemykselleen (Oinas) omistautunut (Neptunus) ihminen tai yhteisö tekee sitä ”omaa juttuaan” yksin tai yhdessä toisten kanssa – ilman että miettii ketä se miellyttää ja onko se oikein brändätty.

Ehkä aitous ja yhdessä tekeminen ja yhteisömistaminen voisi olla uusi brändi? Helsingin Sanomien 30.4.2013  uutisen mukaan pornoteollisuudessakin luonnolliset, tavalliset ja luomu sekä ”kypsät ihmiset” ovat trendikkäitä – ja nuorisokin värjää hiuksiaan harmaiksi. Pluto Kauriissa-ilmiö, väitän. Uusi trendejä voisi olla esimerkiksi jakamistalous – kaikkea ei tarvitse itse omistaa –  aikapankit ja uudelleen elpynyt osuuskuntatoiminta. 

Luulen myös että käsityöläistaidot nousee uuteen arvostukseen vaikka markkinoille tuleekin jossain vaiheessa 3D-tulostimia. Artesaaniammattilaisen käsintekemä tuote voi olla tulevaisuuden luksusta. Jospa työtä ja työpanosta aletaan taas arvostamaan.

Olisiko aika miettiä että kenellä on ”tekijänoikeus” meidän elämäämme ja resursseihimme? Ketä ja miksi meidän pitää miellyttää -  ja mihin hintaan? Vieläkö mummot ja vaarit ehtii mukaan uusiin trendeihin?